Ektoplasma

Olimme tänään niin reippaita, että pääsimme syömään etuajassa. Mutta keittäjät eivät päästäneet sisään.

Me, kun jonotimme suljettujen ovien takana syömään.

Ruokana oli ihan samannäköistä ja (ehkä) samanmakuista ruokaa kuin lihansyöjillä. Emme meinanneet uskoa, että se oli kasvisruokaa. Seassa näytti olevan kinkkupalasia. Kysyimme: "Mitä tässä on?" Keittäjä vastasi: "Se on kasvis." Otimme ruokaa kuuliaisesti ja söimme sitä hiljaisen hämmästyksen vallitessa. Ehkä se oli soijaa. En ole varma. Joka tapauksessa, eikös kasvisruoan kuulukin maistua mahdollisimman paljon lihalta?

Ehkä-kasvis-juustopasta

Jälkiruoan valmistusta olimmekin jo tarkastelleet lounaan aikoihin kauempaa. Suuri Maizena-purkki jökötti pöydällä, kun keittäjä sekoitti suuressa kattilassa seosta, josta evolvoitui myöhemmin EKTOPLASMA!!!

ÖRRRR!

Ektoplasma aiheutti meissä omituisia kouristuksia, kohtauksia ja tärinää. Muutenkin olo on koko viikon ollut hieman omituinen. Herra tietää, mitä ne ruokaamme laittavat.

"Ruokia, joihin ei välttämättä tarvita ollenkaan lihaa"

Jo aiemmin tällä viikolla viittasin Hyytiälän ruokalan seinälle teipattuun lappuun, jossa kerrotaan kasvisruoka-aterian koostamisesta. Silloin ohjetta ei ollut noudatettu, sillä kasvisruoassa ei ollut lainkaan kalaa! Tällä kertaa ohjetta oli kuitenkin kertailtu. Keittäjät olivat selvästi muistaneet, että "kasvisruokavalion toteuttaminen ei välttämättä ole vaikeaa" ja että "on myös olemassa monia sellaisia ruokia, joihin ei tarvita välttämättä ollenkaan lihaa, kuten kesäkeitto".

"Onkohan tää sitä viimeviikkosta"

Vanahoja kunnon kualikiäryleitä

Ruokalista jatkui päivällisellä kansainvälisissä tunnelmissa, kun tarjolla oli "Chicken Kiev".

Ne näyttivät hyviltä. Niiiiin hyviltä. Kanat olivat kauniissa kultaisissa kuorrutuksissaan, paksut kanakimpaleet. Harvoin olen kaivannut kanaa näin paljon.

Kasvisvaihtoehtona oli kualikiäryleitä! Harmi vaan, että täytteenä oli pakastemaissia.

Moni kakku päältä kaunis.

"Limaista, mutta maukasta"

Jälkiruoka aiheuttikin paljon iloa ja riemua. Syynä saattoi olla tämä eilen katseltu, ruokahalua herättävä video:




Namnam

Aki otti vähän enemmän. Ei jostain syystä halunnut katsoa ylläolevaa videota syödessään.

Luumu

"Mitäs tehtäis keskiviikkona lounaaksi noille?"

"En mä tiiä. Mut meillä on täällä noita vanhoja kuivattuja luumuja."

"No sama käyttää ne pois. Ja ne purkkiananakset kans."

"Okei. Mitä mä kirjotan tähän ruokalistaan?"

"Hmm... Joku paikan nimi siihen alkuun, nii se kuulostaa hienolta. Mistä ne luumut ja ananakset tulee?"

"Tässä lukee että Kalifornian luumut."

"No laita sitte että Kalifornianpata."

Bitch please?

Masentava sää, masentava ruoka

Kenttäkurssit voivat olla opettavaisia. Tänään opin esimerkiksi sen, että päivällisellä ei tarvitse noudattaa ravintoympyrää, koska siihen ei kuulu Kelan ateriatukea.

Tarjolla monipuolisesti vihanneksia.

Salaatin sijasta tällä kertaa herkullinen juustovalikoima.

Fuck it.

Nimettömän kasvisruoan salaisuus

Tänään lounasta ääntä kohti haarukoidessani pohdin Hyytiälän kasvisruokien Nimien Salaisuutta. Nähkääs, ruokalan seinälle tulostetussa ruokalistassa ei valitettavasti koskaan lue lainkaan, mitä kasvisruokaa on tarjolla. Joskus viimeisenä linjastossa kohtaamani kasvisruoan tunnistan helposti (esim. soijanakkikastike, sienikeitto, pinaattikeitto, pinaattiletut, kikhernepyörykät jne). Yllättävän usein kuitenkin kuulen ystävieni toistelevan ajatusta, joka itsellänikin pyörii päässä: "Mitä tämä on?"

Syy siihen, miksi ajatus pälkähti mieleeni juuri tänään, on tässä:

Kuvassa näkyvät kaikki annokseni kolme tofunpalasta.

Ruoka, jota kasvissyöjille (eilisen kasvis-lohiwokki-ilman-lohta:ksi nimeämäni ruoan lisäksi) tänään tarjottiin, ei muistuttanut mitään tuntemaani ruokaa. Tunnistin makuina vanhan tutun kasvisliemikuution, jauhot sekä häivähdyksen juustoa. Tähän kastikkeeseen oli lisätty kesäkurpitsaa, paprikaa ja paloja pehmeää, maustamatonta tofua.

Ah, tofu. Tuo laitosruokaloiden väärinymmärtämä, väärinkäyttämä ja väärinkohtelema herkku.

Olen vakavasti sitä mieltä, että jokaiselle Suomen Keittäjälle tulisi järjestää Tofukoulutus. Siinä opetettaisiin ainakin seuraavat asiat:

- Pehmeä tofu sopii wokkeja/kastikkeita paremmin vaikkapa jälkiruokiin tai leivontaan.

- Tofu kannattaa paloitella.

- Tofu kuuluu maustaa, mieluiten marinoida.

- Tofu kannattaa paistaa, mieluiten kovalla lämmöllä öljyssä pannulla.

- Tofua voi laittaa ihan yhtä paljon / annos kuin lihaakin.

Minusta on hauskaa, että ruoalla on nimi. Mielestäni on myös epäoikeudenmukaista, ettei kasvisruokia nimetä Hyytiälässä. Siispä koitin nimetä tämänpäiväisen ruoan.

Päätin lähteä liikkeelle ottamalla mallia liharuokien nimeämisestä. Usein niiden nimessä esiintyy jokin erityispiirre + pääraaka-aine (proteiini). Erityispiirre voi olla jokin vallitseva raaka-aine tai vaikkapa jokin paikka, jonka ruokaperinnettä ateria yrittää jäljitellä.

Esim.

Italialaiset lihapullat

Thaimaalainen naudanlihawokki

Tomaattinen jauhelihalasagne

Kermainen kanakastike

Ymmärtänette, mitä tarkoitan. Tällä periaatteella siis nimesin tämän päivän ruoan. En kuitenkaan valitettavasti voinut pitää tofua aterian pääproteiinina, sillä sitä joutui kalastelemaan tarjoiluastiasta. Jos kanakastikkeessa olisi kanaa yhtä vähän kuin kyseisessä ruoassa tofua, ei kukaan pitäisi sitä kanakastikkeena. Ruoan nimeksi tuli siis:

Jauhoinen juustokastike tofulla ja kasviksilla.

Kiitos!

Kuvassa Hyytiälän kasvisruoka-asiantuntija.

Soijanakin paluu

Tähän väliin haluaisin terävöittää, miksi oikeastaan päätin perustaa tämän uskaliaan blogiprojektin tulevan viikon ajaksi.

Kun viettää kaksi viikkoa pakollisella, mutta semi huonosti järjestetyllä kenttäkurssilla "tutkien" semi tylsiä juttuja,

ja koko _v***n_ ajan sataa,

alkaa aika äkkiä tämän pienen possun mielessä pyöriä tasan yksi asia, ja se on ruoka.

Aamupala klo 7-8, lounas klo 11.30 - 12.30 sekä päivällinen klo 16.30 - 17.30 ovat oikeastaan ainoa kiinnostava / odottamisen arvoinen / innostava asia elämässäni juuri nyt. Sen vuoksi, rakkaat ystävät, haluan jakaa nämä onnelliset hetket kanssanne.

Tämän päivän iltaruokaa odotin erityisen suurella innolla, olihan lounaalla tarjottu herkullinen soijanakkikastike nostanut odotukseni taivaisiin. Pääsimme syömään vasta ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen, klo 16.37. Sivumennen sanoen jonossa takanani oli outo nainen, joka yritti koko ajan kiilata ohitseni, outoa. Linjaston päädyssä, valkoisen riisin ja kuorittujen perunoiden jälkeen minua odottikin varsinainen yllätys! Soijanakkikastike sai jatko-osansa ennätysmäisen nopeasti! Muutakin oli silti tarjolla, joten päätin kurottautua kauhomaan lautaselleni vaihtoehtoisen kasvisruoan. (Tässä vaiheessa kiilaajanainen ohitti minut.) Lihansyöjiä oli hemmoteltu kasvis-lohiwokilla, ja kasvissyöjille oli varattu kattilallinen samaa mössöä - ilman kalaa. Jes!

Kasvis-lohiwokki ilman lohta. Pinnalla kaunis, herkkä kalvo. Makumaailma on runsas, kasvisliemikuutiomainen.

Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa ruokalan seinältä löytyvästä kasvisruoka-annoksen kokoamisohjeesta: kasvisruoan proteiininahan tulisi olla mielellään myös kalaa.

Onneksi kasvis-lohiwokki-ilman-lohta:n puutteelliset ravintoarvot oli kuitenkin ovelasti sivuutettu tarjoamalla myös sitä soijanakkihommelia uudestaan. Hyvä!

"Myö kekkastiin mite hoijetaan tää"

Kiitos!

ps. jälkkäriä!